Sydänlintu

 Avasin häkin oven ja annoin Sydänlinnulle vapauden lentää….

katsella, josko se vielä saisi lämpöä.. ennen kuin arjen halla sen kohmettaisi iäksi...

Pienisydänlintu havahtui häkissään... missä se oli torkkunut hiljaa monta vuotta. jokin liikutti sitä. kummasti sykähdytti.

 Pienisydänlintu avasi silmänsä ja tunsi jotain mitä ei ollut pitkään aikaan tuntenut.. lämpöä, ihastusta.

 se heräsi, oikoi siipiään ja alkoi sukia niitä.. "mitähän se oli," se mietti.

siitä lähtien se alkoi vilkuilla, ennen niin kultaisen häkin kaltereitten läpi, josko se häivähdys uusiintuisi.. "nyt en nuku enää "se ajatteli, ”haluan kokea sen uudelleen.. 
                                          voisin ehkä jälleen lentää....”

sen häkki oli ajan patinoima ja arjen lyttyyn luhistama..

unohdettuna vaipunut vinoon,,, se oli unohdettu niin moneksi vuodeksi...

Pienisydänlintu oli valppaana, -viimein, eräänä päivänä se havaitsi saman lämmön lähteen, toisen Sydänlinnun,  saman joka oli sen herättänyt..

Pienisydänlintu tuli ensin arasti ulos häkistään, kunnes hetkenpäästä meni ja nokkasi.. varovasti vierasta, luvatonta tulta..

”hei olet herättänyt minut..” se sanoi…

kipinä syttyi.. hetken se roihahti niin että Pienisydänlintu luuli maailman nähneen..

se lensi nopeasti takaisin omaan häkkiinsä..

mutta nyt olivatkin häkin kalterit kirkkaammat ja

sydänlintu alkoi useammin, lentää ulos..

etsi herättäjäänsä, havahduttajaansa.

sen sulatkin alkoivat kirkastua ja se lauloi kepeämmin..

..oikeastaan se oli jo kaikki laulutkin unohtanut...

..sitten se yllättäen kuuli laulua myös ulkopuolelta.. sen sydänpuuhun oli lentänyt tuo toinen Sydänlintu.

 Pienisydänlintu etsi hyvän ja mukavan oksan ja teki tilaa vierelleen,

tuon ystävän tulla.

se lentelee ja laulaa nyt onnessaan,

 koska, tuo toinen, sille jo niin tutuksi tullut Sydänlintu laulaa sen kanssa.

.. se ei aio enää koskaan palata unohtuneeseen häkkiinsä, luukun taakse.

joka on nyt pysyvästi auki, kukaan ei enää voi sitä sulkea,

se on vapaa..

vaikka jääkin asumaan vanhaan tuttuun häkkiinsä.

 ..mutta se lentää sieltä usein, uuden Sydänystävänsä kanssa unelmien taivaalla, ystävän, joka näytti että vielä oli toivoa ja

 joka opetti sen taas laulamaan rakkauden ja onnen lauluja..

ja jolla Pienisydänlintu havaitsi, myös kultaisen, ajan patinoiman ketjun jalassa, niin kuin sillä itselläänkin oli.

..mutta yhdessä ne eivät sitä ketjua, eivätkä ruostunutta häkkiä muistaneet, vaan ehkä jonain päivänä..

..he voisivat unohtaa että kummallakin oli ketju, itsensä siihen laittamat, kohtalonsormet olivat ne ajan kanssa sitoneet niin, jottei Pienisydänlintu enää ollut varma osaisiko solmuja aukaista..

..mutta nyt ketjut riittivät juuri siihen Pienensydänlinnun sydänpuunoksalle

ja siihen toinen, tämä jo rakkaaksi käynyt Sydänlintu

pyrähti usein istumaan..      sillä oli siinä jo oma paikkansa, vakituinen..

.ehkä kahdestaan jos heille aikaa annettaisiin... he löytäisivät kadonneen laulun..
                                                               ******

****************************************************************

 

Pieni Sydänlintu oli hämillään, se oli saanut maistaa vapautta,

mutta miksi sen sydänpuuhun oli kasvanut niin paljon okaita.

se pelkäsi niitä

Pieni sydänlintu sulki taas häkkinsä oven,

se ymmärsi että sen ei kuulunut haluta muuta.

se kiillotti kyynelillään häkkinsä kaltereita ja nyki varovasti ketjuaan,

josko siellä vielä olisi tunteita

kyllä siellä oli jotain. se jäi rauhallisena odottamaan,

mutta samalla se tiesi että sen sydänystävä lenteli tuolla jossain

 ja ehkä kutsuikin sitä,

Pienisydänlintu toivoi niin,

mutta ei kuitenkaan enää uskaltanut lähteä häkistään,

vaikka se yhä kuulikin tuon rakkaan Sydänlintunsa laulun,

se oli saanut jo haavan...

Sillä oli tulevaisuus vain tässä häkissä

ja siihen se tyytyi...

 Pienensydänlinnun tarina syntyi lukiessani kirjan: "Hänen varjonsa tarina"kirj.

Audrey Niffeneggerin, ehkä pari muutakin kirjaa vaikutti kertomukseen.

Myöhemmin luin Kahlil Gibramin runokokoelman:"Ajan virta" ja linturunot ovat "Särkyneet siivet" osasta. esim nämä:

"..tuona hetkenä tunsin jotakin, jollaista en ollut koskaan aiemmin tuntenut

,uuden mieltymyksen, joka lepäsi rauhallisena sydämessäni kuin henki,

joka leijaili vetten päällä mailmaa luotaessa, ja tuosta tunteesta syntyi
onnellisuuteni ja suruni."

"..kunnes rakkaus tuli ja avsi sydämen ovet ja valaisi sen sopet. Rakkaus ravitsi minua puheellaan ja kyynelillään"

"...tämä satakieli jää eloon ja laulaa kunnes tulee pimeä ja kunnes kevät on ohi,

aina maailman loppuun saakka,ja se laulaa ikuisesti. Sen ääni ei vaikene, koska se tuo

elämän sydämeeni, sen siivet eivät katkea, koska niiden liike poistaa pilven sydämestäni."