Juna kulkee raiteilla suurta, vuorokauden kestävää lenkkiä. se hiljentää yleensä siinä kuuden aikoihin illal, jolloin pienet lapset tuodaa kyytiin, vanhemmat tuovat ja hyppäävät sitten pois...
parin tunnin sisällä tulee eri ikäisiä lapsia ja joitain vuorotyötä tekeviä, joita tosin on koko ajan muutama ollutkin kyydissä, yövuorolaisia. pikkuhiljaa, junan kulkiessa verkalleen, jottei nukkujien uni häirinny, sinne nousee eri ikäisiä nuoria ja aikuisia. ei ole kiirettä , aamuun on aikaa. minä ja näköjään moni muukin kävelemme hiljalleen junan vierellä toivoen;
että tarve hypätä kyytiin tulisi kuitenkin. siinä hiljaa jutellessamme tai kukin mitenkin untansa houkutellessa, yksi jos toinenkin pikku hiljaa hyppää vaunuihin.
minä olen melkein viimeinen joka sitten vihdoin, aamu-asema valojen jo kajastaessa kaukaisuudessa, pääsen kyytiin..
..aikaisimpa alkaa jalkojen kopse vaunun lattialla kuulua ja se herättää minutkin lyheltä matkaltani.
..lähden pois asemalta, enhän koskaan käy päiväs aikaan kyydissä. jokunen huonosti viihtynyt tai myöhään matkaan tullut, jää junan vierelle, kuin välillä aikoen piipahtaa..
..minä menen kauas ja tulen sitten taas kun junan kierros on kohdallani ja liityn unta odottavien kävely rytmiin..
joskus, helpotuksekseni, huomaan olevani junassa jo...nuorison, sellaisten kotona viihtyvien aikaan.
Silloin jaksankin, mailmaa katsella hieman kauempana, siitä junasta.
Toivottavasti eivät lakkauta sitä..onhan siinä matkustajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti