Hiljaisuuden Retriitti 25-26.4-01
Pakenin tänne voidakseni
hyvästellä äitini, hän lähti –96, vaan en saanut olla häntä saattamassa.
En tiedä mitä
odotin, mutta olin varma, jos jotain tapahtuisi, tunnistaisin sen.
Silloin oli pilvinen
päivä, ja satanutkin oli, mutta lähdin kuitenkin kävelemään tietä pitkin.
Kävelin isolle tielle asti, mutta en halunnut kohdata autojen ääniä, Palasin
siis takaisin.
Pysähdyin, kun erään
pellon kohdalla kuulin linnun laulavan.
Se tuntui laulavan suoraan minulle. Sen laulu erottui muiden joukosta
helposti. Se päästeli kaiken näköisiä ääniä, saadakseen huomioni." Ti riity rii,
ti riity rii, tirri, tirri, tirri," se sanoi.
Kävelin pellolle ja yritin nähdä lintua. En nähnyt, mutta
sen laulu vain koveni.
Istuin erään kannon nokalle ja jäin kuuntelemaan. Muut
linnut hiljenivät,
enkä vieläkään nähnyt
sitä lintua.
Sanoin mielessäni: ”anna anteeksi äiti etten ollut vierelläsi kun
lähdit. Kuinka olisin sen hetken voinut tietää. En voinut tietää.”
Sanoin
linnulle,"tule tähän lähi puuhun laulamaan, niin tiedän että äiti antaa
anteeksi ja hänellä on hyvä nyt."
Kuuntelin sen hauskaa
laulua ja se toi äidin mieleeni. Hän piti kovasti linnuista, vihelsi niille
parvekkeelta, vastasi lauluun, kun ei enää loppuaikana niitä voinut nähdä.
Itkin ja minulle tuli lämmin olo.
Samassa yksi lintu lensi
lähipuuhun ja lauloi siinä,
mielestäni aivan hurjasti. Katselin sitä ja TIESIN.
Sitten
se lensi vielä lähemmäksi, lauloi ja lensi pois.
Tulin äärettömän
iloiseksi, ahdistus oli pois. Teki mieli nauraa ääneen, sitten muistin missä olen, siellähän ei saanut puhua.
Olin valmis lähtemään kotiin, en tarvinnut
enää tätä lomaa.
Olin saanut rauhan.
Täällä on ihanaa, nyt kun ahdistus on poissa, ei muuta kuin
kuusipuun paukahtelu takassa, laineen liplatus rannassa ja linnun laulua.
Taidan mennä kuistille katsomaan aurinkoa, se on tullut esiin pilvien takaa.
Sorsa ui veteen
viivan, mahtaakohan se uida samaa viivaa takaisin….
Näen joutsenen, se on kesy, pyytää pullaa. Pullajoutsen!
On se upea lintu. ”odota, haen kameran ja otan susta kuvan,
pullaa mulla ei ole” juoksin paljain jaloin sorapihan yli ja hain kameran. Se
odotti! Otin kuvia...
Joku muu toi sille
leipää.
