heräsin ja tiesin että kuolin siinä unessa..näin itseni, sekä olin itseni.. makasin maassa ja näin kuolevani..kuolin..
mutta miksi olin niin rauhallinen herättyäni, ei lainkaan pelottavaa enkä ollut kauhuissani..
Yritin painaa unen mieleeni, ennenkuin nukuin takaisin, mutta muistan silti vaan osan.. (jos osaisin paremmin piirtää
"Unessani oli muitakin ihmisiä , (tiesin unessa ketä, mutta en enää herätessä muistanut) ja tikapuut, ehkä useampikin...
tikapuut nojasi ..pilveen? tai en ainakaan muista taloa, puuta tai muuta sellaista.
kiipesin tikkaille ja olin n. puolivälissä näkyviä tikkaita
kun siihen pyrähti parvi valkoisia, pörrösiä.. lintuja/lampaita/koiria?.. (mun rakas koirani on kuollut, santtu)
näin ne ja huusin : santtu..ja samassa putosin maahan/makasin maassa... musta huivi päässä,
mutta ei kasvoja..en ainakaan nähnyt niita, tyhjää vaa../mutta siinä maatessani tiesin olevani minä ja kuolevani..ja myös näin sen,
en tidä miten kuolin.., mutta se tuntui helpolta..keveältä.. tuntui kuin siellä olisi ollut muitakin, kuolevia..."
En saa tätä unta mielestäni ja itselläni on vain muutama selitys unelleni..
Olen menossa pienellä porukalla jokilaivan kokosella paatilla päiväksi merelle, enkä osaa uida..
kokoviikon olen tutkaillut säätiedotuksia ja sunnuntaiksi luvataan sadetta, ehkä tuultakin..
sanovat jotta hukkumiskuolema on helppo.....
Nyt sitte tietysti pelkään jos ajetaan karille ja jokunen hukkuu, myös minä.. ,hmm...
Minulla on vanha n.30-40vuotta sitten lehdestä leikkaamani "Uni-Oraakkeli" jolta voi kysyä määrättyjä kysymyksiä, määrättyinä päivinä.
Sain sieltä vastauksen kysymykseen; "mitä uneni tarkoittaa? " Vastaus oli " se tarkoittaa surua ja huolia" Mutta jos itse kuolen
mitä surua ja huolta siitä minulle tulee?
jos se taas tarkoittaa tätä mitä nyt pähkäilen nii.....en osaa tulkata...mitään..
Näikin voi unet toteutua
Meillä kasvaa partsin vieressä kaunis, itse istuttamani, valkoinen sireni pensas, melkein puu jo, 3,5m korkea.
Yläkerran Ritun kanssa ihastelimme sen valkoisia kukkia, kuin pilviä. Sanoin, otanko meille maljakkoon siitä oksat?
"Voisit ottaaki, hän vastas. Menin hakemaan tikkaita. Mulla on sellaiset A-tikkaat, turvalliset.
Laitoin ne pystyyn kaiteen viereen ja kiipesin ylös, pidin varoiksi kaiteesta kii. Ritu oli sillä aikaa menny sisälle, joten yritin heittää oksaa hänen partsilleen. En saanut sitä kuitenkaan lentämään niin ylös, vaan se lensi kuin lintu... alas, pöydälle.
No, leikkasin toisen oksan ja huusin Ritun ulos. Olin kuullut väärin. Ei hän voinutkaan ottaa, poika oli allerginen.
No ei se mitään, laitan omaan vaasiin molemmat ja heitin sen toisenki alas pöydälle, myös se leijaili kauniisti alas ja aloin laskeutua tikkaita. Tikkaissa on kolme askelmaa ja ylätaso, jolla seisoin. Aloin mielessäni laskea 1, 2, 3 ja juttelimme samalla. Olin astumassa tikkaiden oikealta puolelta alas , kun huomasin että yksi askelma vielä ja aloin vetää jalkaani takaisin. Mutta tikkaat lähtivätkin kaatumaan oikealle, jalkani tavoitti lattian, mutta menetin tasapainoni, koska pidin vain kevyistä tikkaista kiinni. Lähdin kaatumaan, toinen jalka tikkailla ja kaaduin tikkaat sylissä lattialle.........
Tähän päättyi yhtäläisyys uneeni....oliko samanlainen?
Vasen käteni kaatoi mennessään auringonvarjon jalkoineen. Se kaatoi ison metallisen, pyörillä olevan kukka-alustan, joka nojasi kaidetta vasten. Iso, onneksi kevyt muovinen, tyhjä kukkapurkki, aluslautasineen lensi kolisten jonnekin. Kaatumiseni tuntui kestävän ikuisuuden. Yritin vilkuilla mitä takanani on, minkä päälle kaadun , onneksi ei ollut mitään. Muistin, pää ylös .Lopulta putosin suoraan pyrstölleni, lautalattialle, pomppasin vähän (näin muistan) ja alas, tikkaat edelleen sylissäni.
Voi pyhä jysäys, taivas pimeni, tähdet loisti ja ristiselässä kymmenen sentin kokoinen Tuska, Kipu. Kun tähdet sammui, ensimmäinen ajatukseni oli, että ylös ja sisälle. Toimiiko jalat...Kivun voimasta johtuen pelkäsin halvaantuvani. Aloin kontata sisäälle, kaikki toimii ja siinä kontatessani ajattelin että onneksi meillä on jo valmiiksi inva-asunto.Ei kynnyksiä, isot oviaukot ym. pärjää pyörätuolilla ;D ( mies kun aikoinaan) Yläkerran partsilta kuului "voi perkele" ja ovikello soi . Ritu ryntäsi kauhuissaan sisälle:" Kui kävi? Vienkö sairaalaan?" Ei hätää, kohta helpottaa, rauhoitu, sanoin ja makasin lattialla, jalat tuolilla, odottaen kivun laantumista. Ritu istui lattialle viereeni ja mies meni baarikaapille ja otti pienen, tuliaiskonjakki pullon sieltä ja antoi sen...Ritulle! Olisin revenny naurusta, jos olisin pystynyt...minähän se potilas olin ;DDD Tilanne oli mielestäni hiukan koominen.
Nyt, seuraaavana aamuna istun ja makaan sohvalla, särkylääkkeiden voimalla ja yritän pysyä paikallain. Vaikka nyt se on helppoa, kun muuhun ei ihan just pysty.
En olisi täällä tämmöstä töppöilyä, ihan omaa varomattomuuttani, kertonutkaa, mutta ku on toi uni.
