..jos menetät,
kun menetät,
ihmisen, läheisen
ei ikuisuudelle
vaan mailmalle, kiireelle, turhalle,
mitä teet,
miten lohdutat sydäntäsi
miten kerrot sille että,
teit ehkä jotain väärin
arvioit yli, sanoit pahoin
vai oliko nii...
rakastitko vain
olit huollissasi...
luulit tekeväsi oikein,
mutta loukkasit.
 etkö omistakaan..
omaasi...
kalleintasi...
koska kävi näin
koska menetit.
onko aika irroitaa
en haluaisi
mukana menee niin paljon
omaa nuoruuttani
oikeutta antaa rakkauttani
luullaan että se aina kelpaa
mutta ehkä ei niin olekkaan
onko minun aika oppia se....onko..en halua...

..ja juna kulkee vaan....kulkee....unettoman uni,,,

Juna kulkee raiteilla suurta, vuorokauden kestävää lenkkiä. se hiljentää yleensä siinä kuuden aikoihin illal, jolloin pienet lapset tuodaa kyytiin, vanhemmat tuovat ja hyppäävät sitten pois...
parin tunnin sisällä tulee eri ikäisiä lapsia ja joitain vuorotyötä tekeviä, joita tosin on koko ajan muutama ollutkin kyydissä, yövuorolaisia. pikkuhiljaa, junan kulkiessa verkalleen, jottei nukkujien uni häirinny, sinne nousee eri ikäisiä nuoria ja aikuisia. ei ole kiirettä , aamuun on aikaa. minä ja näköjään moni muukin kävelemme hiljalleen junan vierellä toivoen;
että tarve hypätä kyytiin tulisi kuitenkin. siinä hiljaa jutellessamme tai kukin mitenkin untansa houkutellessa, yksi jos toinenkin pikku hiljaa hyppää vaunuihin.
minä olen melkein viimeinen joka sitten vihdoin, aamu-asema valojen jo kajastaessa kaukaisuudessa, pääsen kyytiin..



..aikaisimpa alkaa jalkojen kopse vaunun lattialla kuulua ja se herättää minutkin lyheltä matkaltani.
..lähden pois asemalta, enhän koskaan käy päiväs aikaan kyydissä. jokunen huonosti viihtynyt tai myöhään matkaan tullut, jää junan vierelle, kuin välillä aikoen piipahtaa..
..minä menen kauas ja tulen sitten taas kun junan kierros on kohdallani ja liityn unta odottavien kävely rytmiin..
joskus, helpotuksekseni, huomaan olevani junassa jo...nuorison, sellaisten kotona viihtyvien aikaan.
Silloin jaksankin, mailmaa katsella hieman kauempana, siitä junasta.
Toivottavasti eivät lakkauta sitä..onhan siinä matkustajia.

Lorut taltee

Entten tentte teelika mentten
hissun kissun vaapula vissun
eelin keelin glot
viipota vaapota vot.

*************
Ulle dulle dof
kinkke laade gof,
goffe laade, kinkke laade
ulle dulle dof.
******************

Kitkat katkat ,pitkät matkat
sinä ja minä ja hentun liisa
puntun paavo ja juortaneen jussi
ympäri tuvan mua etsivät
eivätkä minua löytäneet
minä vaan pankolla makasin.

*************
maalari maalasi taloa
sinistä ja punaista
illan tullen sanoi hän
nytmä lähden pois
Puh pah tästä pelistä pois

**************
Välituntileikkejä:

Tämä on laulu, nuotteja ei ole, valitettavasti, enkä säveltä saa tähä..
Kaksi tekee piirin ja se jonka nimi sanotaan, liittyy aina mukaan jne.

"Ystäväni rakkainpani, tule tänne piiriin
leikkiä lyömään, marjoja syömään
Tule tule kultasirkku, mikä sun on nimes? "nimi"(maija)
maija, maija, maija ,maija, se on kaikista kaunein nimi
tulevaan leikkimään , ystäväsi kanssa.....(heti uudestaann..ystäväni rakkainpani jne.

********
Myös laulu,rallatus. Tehdään kaksi riviä, käsikoukkua. Rivit laulaa vuoronperään:

"Kävin eilen leffassa, (samalla otetaan kolme askelta eteen) leffassa, leffassa, (nää seistään paikallaan)
kävin eilen leffassa rio rioo raa... (kolme askelta taakse) (toinen rivi laulaa:)

Mikä kuva siellä, siellä, siellä?( myös kolme askelta eteen ja kolme taakse, laulun tahdissa) Mikä kuva siellä rio riio raa.. (toinen rivi:)

Apinan(keksitään joku) kuva siellä, siellä, siellä, (samat askeleet, kolme eteen ja kolme taakse)
apinan kuva siellä, rioo riioo raa... (toinen rivi:)
Kuka oli apina, apinaa, apinaa? Kuka oli apinaa rioo rioo raa... (toinen rivi:)
"nimi" (maija) maija oli apinaa, apinaa, apinaa,
maija oli apinaa rioo rioo raa.... näin käydään kaikki nimet läpi..ja sit välitunti onki jo loppu.
jossainpäin lauletaan myös (asge dasge daa...)

*************

Kala nimeltä Vanda...

Akvaarioelämää

Repuntäytettä menneisyydestä

ऊतेक्स कोसका...?? toi on hindiä...pieni asetusten moka. siis:
Oottekos koskaan tullu miettineeks mitä kaikkia tapoja ja tottumuksia kuljetatte mukananne lapsuudesta, halki elämän.? Ihan varmasti jokaisella on joku tapa, minkä on jo lapsena omaksunut ja vielä käyttää, ehkä ei niin tietoisesti mutta kuitenkin.
Huomasin eräänä iltana sänkyyn mennessäni et huiskasen jalkaterii sillee yhteen, kuin muruset pois pyyhkästen jalkapohjist, jottei tul sänkyyn.!? Oon tehny tiettävästi niin joka ilta, nukkumaan mennessäni, vaikka en sitä olekkaa tiedostanut. Tapa on ilmeisesti jäännyt lapsuudestani, kun äitiaina kielsi murusten tuonnin sänkyyn. Lapsena meil oli tapan men aikasi petiin(ei ollu telkun yöohjelmii:) lukemaan ja tietty voileipä mukan. Sit ol näkkileivänmurusii jokapaikas.. Siiheaikaa ei pölyimuritkaa ollu yhtä yleisä ku nykyään. Ja kenkien pois ottoki oli harvinaista, sisälle tullessa, ainaki hyvällä kelillä. Eli hiekkaaki saatto lattial olla. Osasyynä kenkien pitämiseen oli tietty vetoset ja kylmät huoneet ja ennenku oli ehtinyt laittaa prasun uuniin. Tässä kuvassa näkyy kengät olevan sängysäkin jalasa ;D Asuttii jonkin aikaa tässä väliaikaisessa asunnossa, missä oli pakko pitää kenkii. Aika nostalginen kuva, vaikka nyky mittapuun mukaan ehkä "rähjäinen".. Siellä on nurkassa "Porin-Matti", tossa tuolin takana. Niitä näkyy vieläkin olevan jossain mökeillä. Hyvin siin pysyi pesuvesikattila kuumana ja kuivui kaikki kengät ja lapaset. Samalla kun se lämmitti tupaa. Tuolla takanurkassa on poljettava Singerin ompelukone. Kunnossa ja käytössä. Nykyään se saattaapi olla vaikka jossaan kodissa, "muoti-esineenä" :) Sit sänky on tietty Heteka. Mikä on varmasti ollu "aikansa keksintö" Ja siinä "Flokki/Plokki-patjat" (molempii nimii käytettiin) Moni nykynuori ei ol nähny hetekaa, saatika et tietäisi mikä on Plokki-patja.... Se oli aika paksu pussi, mikä oli täytetty trasselin tapasel kangas "mössöl" (en uskalla edes ajatella sitä pölymäärää mikä siit lähti..vai lähtikö?) Joka ilta äiti pöyhi sen patjan, isoksi ja paksuksi. Voi et siin oli ihana nukkuu. Oikein uppos sin patjan joukkoon. Ei ol nykyajan vaahtopatjat mitään siihen verrattuna. Sillo oli jokakodis kans tommonen ryijy/joku seinäl. Ja sit noit tuoleiha valmistetaan vieläki, 50-luvun tuoleina. Muutettiin täält sit kerrostaloon ja ainaki me jäätiin kaipaamaan niit lautaseinii, mihi sai mielin määrin lyödä nauloja ja ripustella tauluja. Toista ku nykyset seinät (ainaki nyt meil) Toiset on kivee, jot ei viitsi mitää laittaa, ko tulee iso reikä ja pitää vielä poraki olla. Tai sit ne on sitä..kyproniittii..? (vai oliks toi sitä Teräsmiehel varallist ainet;) kyproksii...? (toi tais ol lomasaari ;) kyprokkii..(jokoha tärppäs)..jost menee nyrkki läpi eikä tavalliset naulat pid taului kii. ...sori, enmää ossaa kirjottaa tätä hienoo kirjakielt, sortuu vää väkis ton länsisuomen puhemurteen puolel ;)