tiistai 12. helmikuuta 2008

Ajan virta

Tuli puheeks yhden blogilaisen kans "elämästä" ja mitä me siitä yleensä tiedämme, siis oikeesti ja muutenki ihmismielestä. Mitä se näkee ja ymmärtää ja näkeekö vain sen minkä ymmärtää , tai ymmärtääkö sittenkään vaikka näkee?? Tajuntamme ei avaudu meille ymmärrettävään muotoon asioista joita emme käsitä. Jotkut aavistavat jotain ja yrittävät ottaa selvää ”mitä seoli?” Jotkut taas eivät tee mitään, vaikka vihjeitä saavat, eivät usko tai halua uskoa.
Telepatia, intuitio/ennalta-aavistus, dejavyy, ”sisäinen pakko/käsky”, ”mul oli vaa sellane olo”, ”tuntu silt” ja kaikki muut tälläset tapahtumat ovat varmasti meille kaikille tuttuja ..miksemme ota niitä vakavasti?? Oivallus-kirjoissa (james redfield) puhutaan että ihmismieli on menossa ymmärryksen suuntaan,siis enemmän henkiseen suuntaan. Materia ei enää sanele kaikkea elämässä! Vaikea sitä on huomata kaiken kama-hysterian keskellä. Mutta ehkä niinkin on.
Pinja-Gloriaki kertoi blogissaan ihmetelleensä miks laittoi kiviä aarrekartaansa? Nyt hän näkee kiviä kaikkialla!
Muistan kun olin raskaana. Ennen en ollut nähnyt yhtään odottavaa äitiä, yhtäkkiä heitä oli jokapuolella! Me emme tiedosta kaikkea mitä näemme, emmekä näe kaikkea minkä voisimme. Meillä on paljon enemmän ”aivoja” kun jaksamme käytää. Käytämme niistä vain murto-osaa. Elokuvissa on yli-ihmisiä joiden haavat paranevat heti! Eihän se mitään ihmeellistä ole. Paraneeha muidenkin haavat! Katso vaikka ensikerralla kun saat haavan. Katso sitä..iho on rikki ja vertakin tulee..katso sitä viikon päästä se on pois, iho on aivan samanlainen ku ennenki. Elokuvissa se vaan laitetaan tapahtumaan sekunneissa, elämässä se vie päiviä. Mistä iho tiesi tulla samanlaiseksi rikki mentyään? Sillä on solumuisti. Niin meilläkin. Meidän pitäisi muistaa kaikki mitä ihmisille on maapallon olemassaolon aikana tapahtunut..kyllä me muistammekin..osaammehan paljon enemmäm kuin kivikaudella osattiin..Lajimuisti, se on ihmisillä ja eläimillä. Miksi emme hyödynnä sitä enemmän? Ja kaikki ne aistit, kuudennet ja muut. Ehkä me vielä hyödynnämmekin, vielä joskus… Kunhan oppisimme että aivoja pitää käyttää. Niitä pitää aktivoida kaiken aikaa. Antaa niiden työskennellä, ajatella.

Olen huolestuneena katsellut nykynuoria..aina pitäs olla jotain korvissa soimassa tai silmien edessä joku kone, televisio tai pelikone, tai muu, joka syöttää valmiiksi ajateltua kuvaa aivoihin. Joskus ilokseni olen huomannut että nuori istuu ja mietiskelee, ratkaisee ehkä jotain ongelmaansa, ajattelee, käyttää aivoja siihen mihin ne on tarkoitettu..Mutta ei , tarkemmin katsottuna sillä on korvissaan pieni nappi josta tulee lordia tai muuta. Tottahan musiikkia ja muuta ajankulua saa olla, mutta kun ei ole muuta…Jos on hetki, jotta mikään ei soi, pauku, rämise tai muuta..ollaan niiin pitkästyneitä.
Ei, ei ,ei, en halua haukkua nuoria, en tietenkään. Onhan tämä aika tätä. Mutta suren vaan sitä miten paljosta he ehkä jäävät paitsi. Mikä olisi mutkikkaampi, jännittävämpi ja arvoituksellisenpi ku ihmismieli ja aivojen keksimät tarinat! Sitähän niissä koneissa ja soittimissakin on, mutta niin ”valmiiksipurtu” on tämä nykynuorten mailma! Kenen vika?? oliskohan meidän, minun, tämän sukupolven, joka pyrkii tekemään kaikkensa ettei tämän nuorison tarvitse raataa ja kärsiä puutetta, niin kuin meidän vanhempien ja osaksi meidänkin on täytynyt. Kaiken takana on …ei nainen vaan pelko jotta se viimeinenki aivokapasiteettimme surkastuu jos kehitys käy tähän suuntaan ja vauhti on tämä. Kirjoitti vanha fossiili…;DDD


video

8 kommenttia:

Ama kirjoitti...

Tää on kiva tää sun uus kirjottelublogi. Samoja juttuja mietin usein itsekin. Näen paljon unia ja mulla on unikirjoja, joiden avulla yritän ymmärtää uniani. Mulla on kauheesti aikaa miettiä asioita ja mä olen aavistanut muutamia tärkeitä juttuja. Mä uskon, että meissä kaikissa on kyky aavistaa asioita ja parantaa omaa elämää kuuntelemalla omaa sisintä. Luen parasta aikaa Smithin mielikuvitusromaania Niilin valtias ja voi vitsi, jos meillä oiskin sellasia kykyjä kun kirjan tietäjillä...

tetra kirjoitti...

Totta! Mut kykyihin sisältyy ain vastuu..no, niin tietysti muuhukin...
Mitä sininen lintu ja paljon sen pieniä hahtuva-poikasia tarkoittaa??siis unessa?

Ama kirjoitti...

Hih, noh mä kirjotan sulle mitä mun unikirjat sanoo. Sininen on totuuden, sielullisen vapautuneisuuden ja henkisen ylivoimaisuuden väri. Siniset unet tulkitaan yleensä aina myönteisesti. Sininen uni voi enteillä myös mukavia vieraita. Linnut tulkitaan henkis-sielullisiksi olennoiksi ja rinnastetaan niihin ajatuksiin, jotka panevat liikkeelle valve-elämän tapahtumat. Jos näet häkkilinnun, olet tilassa josta haluat pästä ulos. Linnun laulu tietää hyvää, onnea ja rakkautta.

Hih, tästäpä tulikin mieleen, että juuri ennen kuin mä menin naimisiin, olin mökillä ja menin aamulla sytyttämään saunan pesää. Kun avasin luukun, sieltä lensi pikkulintu ulos. Se oli jotenkin piipun kautta joutunut saunan pesään. Tämä siis sattui ihan oikeesti eikä unessa. Sanotaan, että linnut enteilevät myös häitä. Ja hyvin pian sen jälkeen olikin meidän hääpäivä...

Tässä sulle vielä yks runo vanhan kansan ennusteista:

Laulu lintusen on merkki terveyden;
lintusen pyynti tuo äkkirikkauden.
Pesä ilman linnunpoikia kauheus,
tuumien ja toiveiden pettymys.
Mutt' aina kun lintuja laulavia näet,
onnen, maineen, ilon saavasi koet.

Unista kannattaa bongata mm. värejä, eläimiä, lukuja (montako poikasta näit?), sillä niistä löytyy yleensä selityksiä kirjoista. Ja numerologia on yksi "tieteenala", mielenkiintoinen sekin. Mä olen viime aikoina nähnyt hirmusti numeroita ympärilläni...

Noh, jokainen on itse paras tulkki omille unilleen, siispä en ota mitään vastuuta näistä selityksistä ;)

tetra kirjoitti...

Kiitos Ama. Se lintu oli tehny pesän paperipussiin joka oli mun kirjahyllys. Hain jotain ja löysin sen. Se istu pesäs ja sil oli pieniä poikasia, sit se lensi ikkunatangolle mun taakse, en nähnyt mihin. Menessään se veti sen pussin ulommaks ja näin et poikasia oli monta, ainaki kakskymment. Ne oli kauniin vaaleansinisiä hahtuvia, sellasia ku voikukasta puhalletaan ja ne hohti. Äitini istui siin lähel, kasvot ikkunaan päin. Tivasin häneltä kärsimättömästi,et: mihi se lintu meni, sano nyt näit varmasti, sen poikaset jäi...äitini ei vastannut,ei jotenki ymmärtänyt..ja sit heräsin. Äitini on jo poissa ja häntä kyllä eilen ajattelin tota juttua kirjoittaessani...otappa tosta sit selvää, mut kaunis oli lintu.

Ama kirjoitti...

Kiehtova uni! Mulla tuli ekaks mieleen, että edesmennyt äitisi olisi jättänyt sulle jotain tärkeää...mielikuvitus alkaa kieltämättä laukkaamaan kun näkee tuollasia unia. Joko olet tutkinut kirjahyllyn, hih?

tetra kirjoitti...

Pölyä,pölyä vaan...;)

marke kirjoitti...

Miten vasta nyt löysin tänne.....??? Tuohon kirjoitukseesi kommentoiden tuli sellainen ajatus (en muista olemmeko tästä keskustelleet aiemmin) mieleeni, että oletko miettinyt: jospa kaikki tämä näkyvä olisikin vain 0.01% siitä kaikesta mitä näkymätön maailma meiltä pitää piilossa ja, että miten sinne näkymättömän puolelle olisi mahdollista saada yhteys...? Noissa Redfieldin kirjoissahan siitä tavallaan kerrotaankin.... siis tässä kirjoittaessani tuleekin mieleeni, että taidan ottaakkin kirjan esiin....

Anonyymi kirjoitti...

Olenkin jo odottanu sua, vaan en tohtinu"mainostaa";D
Olen samaa mieltä kanssasi, varsinkin kun nykytieteen mukaan on saatu selville aivojen todellinen koko..tai ainakin suurempi koko ku enne tiedettiin.Tetra